Kellarin tunnelmaa

Marraskuu on mennyt hirmuisen nopeasti. Nythän ollaan jo puolivälissä ja ihmiset jopa suunnittelee jo joulua. Me ollaan tässä syksyisessä olossamme vietetty lähes kaikki liikenevä vapaa-aika kellarin sohvalla. Remontti edistyy (tai ei edisty) yhtä piinaavan hitaasti kuin aiemmassa remonttipäivityksessä kerroinkin.  

Ymmärtänette, että jos vähät vapaahetket koomataan sohvalla ja mitään uutta ei remontissakaan vielä ole syntynyt, ei blogiinkaan hirveästi ideoita tästä arjesta revitä. Elän kuitenkin vakaassa uskossa, että nyt viikonloppuna kun yläkerrat tyhjenee lopuista tavaroista ja viikonpäästä puretaan vanhaa pintaa, niin sitten alkaa sitä uutta syntyä. Uutta, kodikasta, raikasta ja meidän näköistä. Toki ensin vain uutta tylsää johtoa ja putkea, mutta lopulta se uus koti. 

Tähän väliin, niitä remonttikuvia odotellessa halusin jakaa tänne kuvia joita räpsin kellarin sohvalta eräänä iltana. Mielestäni kellarin "palkkien"valaisinratkaisut näkyy näissä kuvissa nii edukseen ja muutenkin lämmin tunnelma on just sitä mitä se on. Hylly on ensimmäiseen yhteiseen asuntoon hankittu tv-taso, jota saa kätevästi muunneltua pinoamalla laatikoita erilailla. Raahasin laatikot tänne alas tuossa viikko muutama sitten. Olen suunnitellut jo pari vuotta virkaavani noihin kuutioihin vaaleista matonkuteista koreja, mutta toistaiseksi se vielä on koriton. Erilaisia laatikoita on sentään saatu hankittua.

Sellaista välilöpinää tänään. Enskerralla sitten oikeesti vaikka niitä remontti before-kuvia.

Lämpöistä marraskuuta!

<3 Kiskis

Meidän häissä: lyhdyt

En ole saanut vielä metsästettyä yhtään sellaista hääkuvaa, jossa näkyisi pimeän tullen pöytiin lisatunnelmaksi kiikutetut lyhdyt. Mahtaako sellaisia kuvia kenelläkään ollakaan, sillä lyhtyjen tuonti jäi hyvin myöhäiseksi Tällaisia kotilattialta kännykällä napattuja kuvia kuitenkin löytyi jokunen. 

Askartelin siis häihin sukulaisilta kerätyistä lasipurkeista tällaisia hiekka-lyhtyjä. Lasipurkkejahan ei kuulemma saisi tuikkukippoina käyttää, mutta meilläpä käytetään kunhan hyvin vahditaan. Itseasiassa ainoa lasiesine joka meillä on koskaan tuikun polttamisesta haljennut on PartyLiten tuikkulasi. Ja ihan niitä merkin omia tuikkuja siinä polttelin.

No takaisin asiaan. Tarvittiin siis pestyjä lasipurkkeja, vedellä ohennettua askarteluliimaa ja hiekkalaatikolta kaivettua siivilöityä hiekkaa. Halutessaan olis voinut sekoittaa hiekkaan jotain glitterjauhetta niin olis saanu vähän blingimpiä tuikkulyhtyjä, mutta itse pyrin hyvin luonnonmukaiseen lopputulokseen.

Lyhtyjä tuli tehtyä yli 40 kpl. Ja läheskään kaikki eivät edes päässeet juhlapaikalla esille. Nyt on sitten ulkovarastossa korit täynnä lyhtyjä. Toivon, että ne selviävät talven pakkasista ja voin ensi kesänä käyttää niitä vaikka pihan tunnelmoittamiseen. Uloshan niitä ei oikein voi jättää, sillä liima ei ole vedenkestävää. 

Sellainen diy-juttu tällä kertaa.

<3 Kiskis

Meidän häissä

Kuten jo vanhassa blogissa ehdin kertoa ja aloitella, aion monen muun bloggaajan tavoin kertoa blogissani hieman hääjuttuja. Alunperin ajattelin, että jakaisin tänne vain lähinnä niitä DIY-juttuja. 

No, juttusarjan alkaminen on kuitenkin viivästynyt pienen pettymyksen vuoksi. Olin nimittäin kesällä häitä järjestellessäni muka niin kiireinen/laiska, etten räpsinyt tekovaiheessa yhdestäkään näperryksestäni kuvia. Odotinkin hääkuvia sitten kuin kuuta nousevaa koska kuvittelin kuvaajan kuvanneen myös noita näperrettyjä juttuja. Olin kuitenkin surullisen väärässä eikä 380 kuvaan ollut eksynyt juuri lainkaan kuvia mistään koristeista tai muusta näperryksestä joita oli ripoteltu ympäri juhlapaikkaa. Pettymystä tosiaan. Onneksi kuvat kuitenkin kuvasivat häiden tunnelmaa ja vieraita juuri sellaisena kuin ne olivat, niin enpä voi valittaa. Toivon myös, että joku häävieraista olisi napsinut jotain kuvia, jotka joskus eksyvät minunkin näkyviini.

Joitain kuvia yksityiskohdista kuitenkin toki on, joten aivan kokonaan ette näiltä hääjutuilta nyt välty. Ensimmäisenä kuvat häätilasta.

Kuten kuvista näkee juhlatilamme oli todella valoisa ja avara. Isot ikkunat antoivat kauniiseen vanhaan puistoon ja päivä oli varmasti kesän lämpimin ja aurinkoisin. Oli siis virhe sijoittaa itsemme istumaan selkä ikkunaan päin suoraan auringonpaisteeseen, kuuma tuli ja vähän siirreltiin pöytää eteenpäin siinä salavaivihkaa muiden syödessä.

Pöytäryhmät laitettiin neliöiksi niin, että yhdellä sivulla istui aina kaksi henkeä, pariskuntia tai sattumalta vierekkäin päätyneitä, ja neliöt sitten ripoteltiin vinottain riveihin, eli lähes sikin sokin.

(Kuvissa huonosti näkyvät) Pöytäkoristeet halusin pitää simppeleinä, luonnonmukaisina ja vaaleina ja siksi pöytien keskelle päätyikin vain pyöreitä kiviä ja simpukoita joita oltiin keräilty ulkomaanmatkoiltamme yhdessä olon ajan. Pöytäkukiksi valikoitui ihanan kampaajani (ex-floristin) vinkistä edullinen, rento ja herkkä idea: "jämä"ruusujen nuput erilaisissa juomalaseissa. Huiskulasta saa nimittäin tilattua tällaisia jämäruusuja sadan kappaleen ämpäreissä. Ruusut on siis varsiltaan jotenkin liian vänkyröitä ja eivät siksi kelpaa muuhun myyntiin - mutta kelpaavat varsin hyvin pelkkinä nuppusina. Kukkakaupan tilaamana ämpäri maksoi meille noin 40 € (mutta kukkaliikkeen tukkukortilla olis päässy vielä paljon halvemmalla) ja ruusujen värin sai pyytää, joskin aivan takuuta juuri tietyn sävyn tai lajikkeen saamisesta ei ole. Me haluttiin vaan vaaleita perusruusuja, joten tietyllä sävyllä tai lajikkeella ei ollut väliä, kuitenkin meidän ämpärissä kukat vaikutti olevan aivan samaa lajiketta ja saman sävyisiä kaikki. Suosittelen jos haluaa säästää ja on valmis itse hieman varsia leikkelemään. 

Pöytäkuvissa vilahtaa myös vieraskirjan sivuja ja lapsille tarkoittettuja värikynäsettejä. Paikkakorteista myöhemmin lisää, mikäli onnistun löytämään jostain kuvia niistä.

Niin, ja kuten näppärimmät huomaa, pöytänumeroiden paikkaa toimitti sukulaisilta lainatut mölkkypelin palikat. Niihin oli sidottu juuttinarulla pienet ohjelmalappuset kiinni. Hieman sain ehkä epäileviä katseita kun pyysin peliä lainaan ja sanoin tarvitsevani sitä hääkoristeluissa, mutta hyvin ne palikat sitten pöytiin musta sopivat. Kuvia ei tosin niistäkään taida enempää olla. Harmi sinänsä.

Jatketaan tästäkin aiheesta myöhemmin lisää.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
<3 Kiskis

Remontin väliaikatiedote

Kommentoija kyseli vanhassa blogissa kuvia rappukäytävästä ja tässähän näitä nyt on. En ollut kuvaillut rappuja, sillä siellä täällä on vielä pientä säätöä, mutta nyt kuitenkin iltahämärässä napsin pikaiset kuvat antamaan edes vähän osviittaa siitä mitä on tapahtunut. Rapuista vilahtaa alkuperäiskuvia vanhassa blogissa.

Effex-paneelia ja Tunto-maalia seinissä, Tunnon kanssa saman sävyistä perusmaalia rappujen pystypinnoilla ja nuo askelmat on ihanaa ja tosi painavaa akaasiapuulevyä. Appiukko kehitti tuohon seinäpanelointiin vielä tollaisen kivan pienen hyllynkin.

Nyt kun raput on esitelty saan samalla sujuvasti kerrottua muita remonttikuulumisia. Jotka ovat tosin valitettavan vähäisiä.

Remontissahan eletään tällä hetkellä sellaista odotusvaihetta. Turhauttavaa odotusvaihetta. Kuten ehkä keväämmällä mainostin, oli suunnitelmissa aloittaa kerroksien 2 ja 3 remontointi hyvissä ajoin alkusyksystä. Paino taivutuksella oli suunnitelmissa. Kuten arvata saattaa, on aikataulu venynyt ja paukkunut pitkin syksyä erinäisten kiireiden ja matkojen takia. Kahden kerroksen tyhjennysurakka, joka oikeasti hoituisi tehokkaasti parissakin päivässä, on nyt vienyt pari kuukautta, kun deadlinen siirtyessä aina pidemmälle on tavaraa paikkailtu ja siirrelty paikasta toiseen vain silloin tällöin. Jos oltaisi pysytty suunnitelmissa, pitäisi kodin jo alkaa näyttää valmiilta. Kuitenkaan vielä ei tosiaan ole aloitettu edes purkamaan. Sanoinko jo, että turhauttavaa?

No, turhautumisesta huolimatta ei auta kuin alistua odottamaan ja toteamaan kliseisesti, että tätä tämä elämä on; kiireitä ja suunnitelmanmuutoksia. Valoa pilkistää kuitenkin, sillä huomiseksi on taas aikaa varattuna tyhjennykseen nro. 513, jonka pitäisi olla lähes viimeinen tarvittava. Ehkä jo marraskuun alussa puretaan!

Kuvia on luonnoksissa odottamassa postauksia.

Siispä palataan taas kun inspiraatio niiden ympärille kirjoittamiseen iskee.

<3 Kiskis

Paidasta tyynyksi

Kun huusholliin tulee uusi paita, on loogista että vanha saa lähteä. Itse ainakin pyrin siihen, että ostaessani uuden vaatteen poistan kaapista jonkun pitkään käyttämättä olleen tekemään uudelle tilaa. Jotkin vähälle käytölle jääneet tekstiilit on kuitenkin joiltain ominaisuuksiltaan muuten niin kivoja, että ei niistä nyt kokonaan voi luopua. Siksipä diy-materiaalipinoni vain kasvaa ja kasvaa. Tällä kertaa pino kuitenkin pieneni kun tartuin pitkään päässä muhineeseen ideaan ja ompelin parit neulepaidat koristetyynynpäällisiksi.

Muutamasta hylätystä neuleesta helma katki kainaloiden korkeudelta, sisään ruma koristetyyny ja saumat ommellen kiinni. Niin simppeliä ja nopeaa. Hieman enemmän työtä teetti hihojen sommittelu ja leikkailu, kun halusin käyttää nekin hyödyksi. Eipä tuokaan enempää kuin ala-asteen kässätuntien taitoja vaatinut.

Tämä idea on varmasti monessa diy-blogissa jo nähty, mutta itse toimetuin tosiaan vasta syksyn kynnyksellä idean toteuttamaan ja tuolloinkin hyvin spontaanisti ja liikoja valmistelematta. Ompelukonetta en jaksanut muuttolaatikoista enää tätä varten kaivaa, joten pistelin menemään käsipelillä ja ihan siistit saumat sainkin aikaan. Pestävyys toki hieman kärsii kun en vetoketjuja tai nappilistoja jaksanut väkerrellä, mutta jos nyt välttämättä täytyy pesukoneeseen heittää niin aina saumat saa ratkottua auki ja sitten vaan uudet tikkaukset pesun jälkeen.

Meillä ollaan oltu näihin tyytyväisiä. Joskus kannattaa antaa ideoiden hautua ja materiaalien odottaa pitkäänkin, kun kyllä se inspiraatio sitten salakavalasti iskee jonain sateisena iltana.

Eka neule!

Tässäpä onkin riemua kerrakseen. Viikonloppuna kääntyi nimittäin uusi lehti mun käsityöhistoriassa. Sain valmiiksi neulepaidan. Siis ihan kokonaisen paidan, missä on pitkät hihat, navan peittävä käpertyvä helma, venepääntie ja oikeaa neulosta. Suuri saavutus minulle, joka kavahdan liian pitkäkestoisia projekteja – koska ne jää aina kesken kun inspiraatio loppuu.

Toki tässäkin oli helpotuksensa. Puikot nro. 10, paksu liukas lanka ja pelkän sileän levyn kutominen ilman kavennuksia tai levennyksiä on melkoisen simppeliä. Päätin tehdä paidan, mutta enhän mä nyt mitään ohjetta jaksanut lähteä lehtipinoista kaivamaan, vaan ajattelin, että jos on tarpeeksi löysä neulos ja reilu koko niin kyllä niistä suorakaiteenmuotoisista paloista paidan saa. Ja hyvin sai. Kiitos vielä tämän hetken muotiteollisuudelle, sillä samanlaisia paitojahan nykyään kaupoissa myydään, reilusti löysiä ja hartiapaikat roikkuu olkavarsissa.

Pidän paidasta. Se on suuri, lämmin ja muhkea turvapaita johon voi upota. Ainoa miinus on, että lanka on 100% akryyliä. Muovia siis. Hiusten sähköistyminen on taattu. Paita on silti esikoinen tällä saralla ja siksi kovin tunnearvokas. Seuraavaksi kun tekee mieli kutoa paita, taidankin hankkia oikein laatulankaa.

Kotikutoinen paita vaatii kotikutoisen kuvanlaadun.

<3 Kiskis

Piristysruiskeen paikka

Kun vanha blogi alkaa tympiä ja blogger huutelee kuva-albumien täyttyvän, on aika vaihtaa maisemaa. Nimi meni vaihtoon, kun aiempi tuntui jo pitkään etäiseltä, ja ulkoasukin sai pienen sävyeron entiseen. Aiheet ja ajatus pysyvät kuitenkin varmasti samoina kuin ennen, eli remontin edistymistä, erinäisiä käsitöitä ja tuunailuja sekä haaveita, napinoita ja ajatuksia luvassa jatkossakin.

Katsotaan, josko bloggaustahti tästä taas hieman kiihtyisi.

Blogin nimestä sen verran, että sana "jabulani" on yksi harvoista zulunkielisistä sanoista joka jäi mieleeni kuudenvuodentakaiselta vapaaehtoistyöreissultani Etelä-Afrikasta. Se tarkoittaa iloitsemista ja riemuitsemista. Iloa ja riemua tarvitaan jokaiseen päivään ja siksi tämänkin blogin yritän pitää nimensä mukaisena.

Palataan taas iloisissa merkeissä!
<3 Kiskis