Tässäpä onkin riemua kerrakseen. Viikonloppuna kääntyi nimittäin uusi lehti mun käsityöhistoriassa. Sain valmiiksi neulepaidan. Siis ihan kokonaisen paidan, missä on pitkät hihat, navan peittävä käpertyvä helma, venepääntie ja oikeaa neulosta. Suuri saavutus minulle, joka kavahdan liian pitkäkestoisia projekteja – koska ne jää aina kesken kun inspiraatio loppuu.
Toki tässäkin oli helpotuksensa. Puikot nro. 10, paksu liukas lanka ja pelkän sileän levyn kutominen ilman kavennuksia tai levennyksiä on melkoisen simppeliä. Päätin tehdä paidan, mutta enhän mä nyt mitään ohjetta jaksanut lähteä lehtipinoista kaivamaan, vaan ajattelin, että jos on tarpeeksi löysä neulos ja reilu koko niin kyllä niistä suorakaiteenmuotoisista paloista paidan saa. Ja hyvin sai. Kiitos vielä tämän hetken muotiteollisuudelle, sillä samanlaisia paitojahan nykyään kaupoissa myydään, reilusti löysiä ja hartiapaikat roikkuu olkavarsissa.
Pidän paidasta. Se on suuri, lämmin ja muhkea turvapaita johon voi upota. Ainoa miinus on, että lanka on 100% akryyliä. Muovia siis. Hiusten sähköistyminen on taattu. Paita on silti esikoinen tällä saralla ja siksi kovin tunnearvokas. Seuraavaksi kun tekee mieli kutoa paita, taidankin hankkia oikein laatulankaa.
 |
| Kotikutoinen paita vaatii kotikutoisen kuvanlaadun. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti