Kesän tuntua

Kesän läheisyyden on viimepäivinä voinut aistia remonttityömaallakin. Kahvi- ja muut juomatauot voi jo viettää ulkorappusilla leppoisasti istuskellen ja vintilläkään ei tarvitse enää paksua vaatekerrosta. Tänäänkin oli niin kaunis ilta, että ulkorappusilla istuskeltiin vielä tovi remppahommien jälkeenkin.

Remppatyömaalla on myös oma hierarkiansa ja tässä siitä yksi esimerkki kivennäisvesipullojen muodossa. 

  

Jep jep. 

<3 Kiskis

Vaaleita inspiraatioita

Tänään olen taas peittynyt valkoiseen pölyyn hioessa ja kitatessa seiniä. Remppamiehet on puuhailleet jotain tekeillä olevan vessan tienoilla ja mies joutui töihin. Nyt on puhti poissa ja löhöilta saa alkaa, mutta valkoisen kittipölyn inspiroimana jaan kanssanne joskus netin syövereistä tallentelemiani kuvia.

Kyllä vaan vaaleudella saa ihania tunnelmia aikaan.

Kuvat muistaakseni osoitteista http://houseandhome.com ja http://myidealhome.tumblr.com

Keittiökuvista tuli mieleen, että kuvitelkaas, meidän keittiö asennetaan viikolla 23! Ei enää montakaan viikkoa siis aikaa. Mahtavaa!

Palataan taas kun asiaa on
<3 Kiskis

Tapettitapettitapettitapettitapetti

Viimeiseen pariin viikkoon ei päähän ole mahtunut töiden ulkopuolella montaa ajatusta, sillä ajatukset on tuntunut täyttävän vain yksi aihe: tapetti. Kohtakohtakohta on tapetointiaika ja siksi olen kiivaasti yrittänyt ehtiä tapetteja katselemaan. Lopulta vihdoin maanantaina kurvasin töiden jälkeen ostamaan keittiön tapettia ja samalla katselin jo vähän muidenkin huoneiden seinille sopivia papereita. Sainpa mukaani pari näytepalaa ja tapettikirjan josta moni tapetti miellytti silmää. Mies katsoi jääkiekkoa ja mä mallailin kirjan sivuja yhteen ja erikseen ja kävin jopa tuolla työmaalla pyörimässä sen kirjan kanssa. Oli helppo saada mies nyökkäilemään ja myöntyilemään kun häiritsi pelin katsomista "eiks nää ois hyvät"-kysymyksillä. Tahatonta taktikointia. 

Yllättävän iso (paperi)paino putosi harteilta kun saatiin vihdoin päätettyä kaikki keskikerroksen tapetit. Vihdoin ajatuksissakin on ollut tilaa muulle. 

Vielä en paljasta mitä tapetteja sitten valitsin, mutta joitain seuraavista lemppareistamme ne ovat:

Vaaleutta pienellä twistillä. Sitä meidän kodissa tulee olemaan. 

Palataan asiaan taas myöhemmin!

<3 Kiskis

Keittiön muutosprosessi osa 1/2

Alkuvuodesta olin laiskempi bloggaaja. Otin kyllä kohtuullisesti kuvia remontin vaiheista, mutta jostain syystä kuvat jäi julkaisematta täällä. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että kun bloggaaminen taas kiinnostaa enemmän ja remonttikin etenee kivasti, on mulla esittelemättä kaikki se mistä on lähdetty. Siksipä ajattelin jakaa esimerkiksi keittiön prosessin pariin osaan. Tänään jaan teille kuvat alusta tähän päivään ja myöhemmin tästä päivästä valmistumiseen. Raja on aika kiva vetää tähän, sillä nyt ollaan siinä pisteessä että keittiön osalta alta on hoidettu niin purku kuin uuden pohjan rakentaminenkin ja jäljellä on enää pintojen laittaminen ja sitten se itse keittiökalusteiden asennus.

Tämän viikon olen huhkinut tosiaan kitin ja hiomapaperin kanssa ja torstaina sain maalattua tapetin pohjamaalin keittiöön ja nyt oliskin sitten korkea aika alkaa miettiä tosissaan sitä tapettia sinne keittiöön. Ja muuallekin. Tänään jo yritettiin ehtiä tapettikaupoille, mutta täällä meidän pikkuruisessa kotikaupungissa menee lauantaisin nämä erikoisliikkeet niin aikaisin kiinni, että eihän me tuon aamu(päivä)unisen reissultapalaajan kanssa ehditty niissä kuin vähän pyörähtää. Maanantaina siis uusi yritys.

Tässä kuitenkin nyt keittiön remontin vaiheita.

Tältä se alkujaan näytti. Ihan nätti ja hyväkuntoinen, mutta kun putket, sähköt ja muut herkut piti kuitenkin vaihtaa päätettiin kerrasta tehdä sitten ihan uusi keittiökin. Kiertoon nuo kelvot rungot ja laitteet onneksi lähtivät, ettei mennyt hyvä tavara hukkaan.

Ensin lähti kalusteet ja sitten alettiin purkaa lattiaa, seiniä ja kattopaneelia. Ja kyllä, juurikin siinä järjestyksessä. Käytännöllisempää olisi toki ollut purkaa kattoa kun oli vielä lattia alla, mutta eihän meillä käytännöllisyydestä välitetä. Keittiössä meillä olikin tapettien alla pinkopahvit, eikä kipsilevyä kuin kaapistoseinän takana. Muista huoneista onkin sitten revitty vanhoja vinksahtaneita kipsilevyjä joka seinältä.

Purua ja vanhaa putkea riitti. Seinän takana siis naapurien keittiö ja hieman tuli palautetta että heilläkin astiat helisi kaapissa kun meillä lautoja revittiin irti. Sentään naapurin kaappeja tukevat puut tajuttiin jättää seinään.



Ja sitten onkin jo ilta-auringon valaisemia kuvia torstailta kun olin saanut maalin huiskittua seiniin (ja siinä sivussa omaan nutturaani). Tehtynä siis jo lattiassa lämmitysputkitus ja kaksi kerrosta kipsilevyä ja seinissä myös kipsilevyt joita sitten tosiaan kittasin ja hioin huolella. Myös sähköpistoke- ja lamppupaikat johtoineen valmiina odottamassa.

Enpä malttaisi odottaa että valmistuu. Olette ehkä sen ennenkin kuulleet.

Huomenna ajattelin kittailla ja maalailla muita huoneita.
Palataan taas.
<3 Kiskis 

Ei voi olla hymyilemättä

kun on takana näin epätavallisen kiva tavallinen viikonloppu. Vaikka mies on reissussa ja vähän on ikäväkin on tämä viikonloppu ollut jotenkin erityisen hyvä. Ensiksikin ilma on ollut mitä parhain. Kevät on vihdoin täällä ja tänään saattoi jo ajatella kesänkin lähestyvän. Kaunis kevätpäivä saa onnellisen kutkutuksen aikaan.

Olen myöskin nauttinut erityisen paljon aamuista yksin. -Ei saa ymmärtää väärin.- Aamut kaksin on viikonloppuisin suurta parhautta, mutta välillä osaan vaan niin nauttia yksinäisestä aamusta, kun saa heti herättyä laittaa omat lempimusat soimaan, syödä aamupalaa yksin kaikessa rauhassa ja ihmetellä miten päivän sitten viettäisikään, ihan itselleen.

Tosin ihan itsekseni en tietenkään ole viikonloppua ollut. Eilen isä tuli avukseni remonttihommiin. Sekin oli jotenkin erityisen mukavaa että sai tehdä remonttihommia ihan kahdestaan isän kanssa. Samoin oli erityisen mukavaa lähteä isän kanssa katsomaan mummua kuntoutusosastolle ja istua siellä parin tuntia jutellen ja kuunnellen. Kotiin ajallessa koukattiin mummun lapsuuden maisemiin ja isä kertoili serkuista ja pikkuserkuista ja muusta. Illalla olin jotenkin vaan niin onnellinen että taisin täällä vaan hymyillä itsekseni.

Kittailuhommia oli nämä remonttihommat viikonloppuna. Kattokin on jo koolattu!

Eilisen kaltaista onnenkutkutusta ei tänään ole ollut, mutta kuitenkin sellaista yleistä tyytyväisyyttä oon tainnut huokua. Sain aamupäivällä siivoiltua ja talvitakit lähti varastoon odottamaan ensitalvea. Jaksoin aamupäivällä ehkä eilisen hyvänmielen voimin salillakin spurttailla enemmän kuin aiemmin. Ja sitten onkin loppupäivä mennyt remontissa, vaihteeksi taas appiukon kanssa kahdestaan. Menipä appiukko lupaamaan että kuuden viikon päästä olisi jo valmista keskikerroksessa. Mene ja tiedä, mutta ajatus lämmittää kyllä onnellista mieltä entisestään. 

Toivottavasti tulevallakin viikolla olisi näin onnellisen kutkuttavaa tavallista elämää.
Tällaiset onnellisuuskutkutukset vaan täytyy kirjoittaa ylös, että ne sitten kutkuttaa joskus myöhemminkin, muistellessa.

Kutkuttavaa viikkoa!
<3 kiskis

Muutama ajatus aiheesta remontti

Jep jep. Yllättävä aihe. Tästä aiheesta saa osansa kuka tahansa joka eksyy kanssani juttusille, sukulainen, ystävä, työkaveri, kampaaja tai vaikka työterveyslääkäri. Ja nyt ajattelin taas vaihteeksi jakaa ajatuksia tästä aiheesta täällä blogissa. Ja vihdoin myös kuvia, tällä kertaa eteisen vaiheista purun kautta tähän päivään. Tai siis eiliseen kun kuvia räpsin.

Vanhat eteiskaapit jotka hyvästelin kyynelsilmin

Ensimmäisinä lähtivät puolipaneelit ja muovimatto.

Eilen tuli mieleen, että talon kauppakirjojen kirjoittamisesta tuli aprillipäivänä kuluneeksi tasan kaksi vuotta. Kaksi vuotta talonomistusta takana ja remontista kaksi kerrosta vielä kesken. Ei ihan se remonttiaikataulu mitä kauppakirjoja tehdessä suunnittelin, mutta aikataulu kumminkin. Haaveissani olisin jo täksi pääsiäiseksi asetellut uudessa keittiössä ruokapöydälle rairuohot kasvamaan ja piilotellut suklaamunia ympäri uudistunutta kotia. Mutta nämä haaveet ovat siirtyneet ensi vuoteen. Kuten moni muukin asia.

Kuten varmaan (toivottavasti) moni muukin ensiremonttiaan aloitteleva, myöskään minulla ei ollut aivan selkeää näkemystä siitä, mitä kaikkea remontti tulisikaan sisältämään. Minä näin silmissäni vain vaihdetut tapetit ja kaakelit, avarretut tilat ja uudet lattiat ja hanat. En ymmärtänyt ollenkaan, mikä määrä työtä ja aikaa vaaditaan, jotta saadaan 60-vuotias talo revittyä niin perustuksilleen revittyä, että vihdoin voidaan asentaa myös uutta. Kaikki ne kerrostuneet tapettit, pinkopahvit, nupinneulat, mustuneet eristevillat ja pölyiset laudat jotka pitää repiä irti. Ja se sahanpurun määrä ja lapioidaan säkkeihin tai levitellään pitkin lattioita. 

Ja se, miten vanhoihin lyijytettyihin sähköjohtoihin kajotessa sähkömies sekä nauraa että kiroilee. Ja kun vanhoja viemäriputkia kannetaan ulos rappusissa ja alla kulkeva saa syliinsä sitä itseään. Kaikki ne remonttikahvit, -pullat, -pizzat ja -kebabit, joita pitää noutaa ja täydentää. Ja sitä jätesäkkien määrää ja kertoja, jotka isäni on käynyt tyhjentämässä kuorma-auton lavaa puujätteestä ja peräkärryjä kaikesta muusta jätteestä. Jep, kaikki tämä töiden ohessa, iltaisin, viikonloppuisin ja lomina. Eikä tässä edes kaikki, ja uutta tulevaa ei ole vielä edes lueteltu.

Myös oven takana oleva vessa purettiin kokonaan.

Mutta se "uusi tuleva" on sitä parhautta. Se, miten saa päättää tuleeko oviaukko tuohon vai tuohon ja minkä levyisenä (jos kantavat rakenteet antavat myöten) ja tuleeko olohuoneen kattoon yksi vai kaksi lamppupaikkaa. Se, kun valitaan maaleja, tapetteja, laattoja ja laminaatteja (ja ihan vähän jo katsellaan huonekalukirppareita ja sisustustavaraa sillä silmällä). Se, kun saa valita mihin tahtoo sähköpistokkeen ja valojen katkaisijan. Se on myös aika jännää, sillä nyt tuntuu, että mistä sitä voi jo etukäteen tietää mikä kohta on paras mahdollinen, siis käytännöllisin.

Parhautta ei ole se, että välillä kun on kaksi asujaa, on myös kaksi mielipidettä (remonttiapujen mielipiteistä nyt puhumattakaan). Toistaiseksi kuitenkin on isommilta riidoilta säästytty ja mielipiteiden vaihto on ollut lähinnä sanailua ja kaupantekoa. "Jos sä saat päättää ton kohdan, ni mä määrään sitten, että tää ja tää tehdään niinku mä haluun." On myös nieltävä aika kasa ylpeyttä ja siedettävä vanhempien ja (muka)viisaampien neuvoja. Naisena on totuttava että kahvinkeittovuoro lankeaa aina itselle, ja kun miehet tarttuvat "runkkarisahaan" itselle tarjotaan luutaa ja vasta kun ei ole miehiä avuksi kelpaa kantamaan kipsilevyjä. Ja ei, en ole täysin alistunut tähän vaan olen kyllä heilunut sorkkaraudan kanssa ja kantanut betonisäkkejä siinä missä muutkin.

Tilaa on nyt enemmän, mutta kyllä tuohon vielä vessa tulee.

Parhautta on kuitenkin myös tehdä tätä yhdessä. Tehdä jotain niin suurella innolla, että talo joka piti vain remontoida ja myydä, muuttuu kodiksi johon suunnitellaan jälkikasvua ja sukujuhlia. Vaikka välillä väsyttää niin että itkettää tai tunnelma remonttiapujen kanssa kiristyy eriävien aikataulujen tai huonon kommunikaation vuoksi, voi olla varma, että tämähän projekti viedään loppuun asti. Ja lopussa me tullaan katsomaan tätä tyytyväisenä ja pystyvänä unohtamaan kaikki takapakit. Nauramaan pikkukinoille ja ylpeilemään lihaskivulla. Rakastamaan tätä kotia.

Siis lisää kitinää ja intoilua remontista varmasti tulossa. Ihan yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti ja epäloogisesti kuin aiemminkin. Kyllä tämäkin remonttiblogi vielä muuttuu sisustusblogiksi. Kaksi vuotta keskeneräistä taloa, mutta kuitenkin kotia.

Palataan taas.

<3 Kiskis

Tapettiunelmia

Hei taas. Mies palasi tänään töihin puolikuntoisena, kun taas minä raahustin sinne työterkkariin ja sain naamalleni hengityssuojaimen ja käteeni sairaslomatodistuksen vielä kahdeksi päiväksi. Toipilaana olen siis koittanut kuluttaa päiväni jotenkin, eli roikkunut netissä ihastelemassa tapetteja ja sisustuskuvia.

Tässä ei nyt kuitenkaan ole kuvia netistä, vaan kuvia sisustusliikkeen tapettikirjoista joita kävin jo yli kuukausi sitten ihailemassa. Sain luvan kuvailla kännykällä lemppareitani talteen ja tietenkin tahdon jakaa kuvia täälläkin.

Ensimmäisessä kollaasissa on ehdoton unelmatapettini. Nimittäin tuo The Ceylon collectionin kuluneen näköinen köynnöskuviotapetti. Tämän tapetin olen suunnitellut makuuhuoneeseen. Se on i-ha-na. 

The Ceyloniin kuuluvasta laivapostikorttitapetista nappasin kuvat ihan vaan meriaiheisista asioista pitävää miekkosta varten. Se voisi olla ihan vinkeä vaikka eteiseen, mutta todennäköisesti päädymme johonkin hillitympään.

Käytiin myöhemmin ohimennen miehen kanssa katsomassa näitä tapetteja kaksistaan. Hän ihastui (kuten arvasin) tuohon karttatapettiin, joka kyllä on tosi hieno. Sekin on The Ceylonista.

Lisäksi nappailin kuvia hieman villimmistä kuvioista. Sandbergin vintagetyyliset asusteet tai Yorkin avaimet voisi sopia myös eteiseen, mutta jälleen ollaan ehkä sittenkin liian kaukana siitä yksinkertaisuudesta mistä me eniten tykätään. Yorkin kapustat ja haarukatkaan tuskin pääsevät meidän keittiön seinälle vaikka tapetti vinkeä onkin.

 Sitten onkin nämä, jotka melko vakiona miellyttää mun silmää, nimittäin erilaiset köynnökset ja lehdet hyvin neutraaleissa väreissä. Ylärivillä olevien valmistajaa en enää muista ja muistilappu on hukkunut johonkin. Alarivin pienikuvioinen on Sandbergin tapetti ja isokuvioinen on Marimekkoa. Mies ei oikein lämmennyt näistä millekään, mutta mä vähän luulen että se ei vaan tajua sitä kokonaisuutta. Tosin ei nämä nyt monen viikon tuijotuksen jälkeen munkaan lemppareita ole.

 Tapettihaaveita on varmasti tiedossa vielä lisää. Kunhan talo alkaa valmistua on tapetoitavia huoneita enemmän kuin juuri nyt pystyn sisäistämään. Mutta onneksi (se kuuluisa kultareunus sille pilvelle) siihen että ollaan tapetointivaiheessa on vielä pitkä matka. Taidankin hyödyntää nämä viimeiset sairaslomapäivät piirtelemällä sisustussuunnitelmia.

Palataan siis taas.
<3 Kiskis

Extrahuone: purkukuvia

Heippa jälleen. Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla ja tällä kertaa hieman poikkeuksellisissa merkeissä. En nimittäin tällä viikolla ole ehtinyt edes remonttihommiin kuin maanantaina ja tänään. Tiistai ja keskiviikko ovat perinteisesti kiireisiä päiviä, mutta muihin arkipäiviin onkin sitten mahtunut uusia paikkoja ja ihmisiä paljon. Maanantaina kävin tutustumassa uuteen kuntosaliini, torstaina treffasin kerran aiemmin näkemääni kollegaa kahvillassa ja eilen täräytettiin naistenpäiivän kunniaksi työporukalla päivän päätteeksi syömään ja siitähän matka taittuikin muutamaan itselleni vieraaseen kuppilaan ja juttua riitti sitten pikkutunneille asti. Hurjan sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut viikko mulla takana. Ja oikeesti tosi kiva, mutta myös hiukan tottumati raskas.

Tänään on sitten aamusta alkaen oltu tutun äärellä - remontissa. Illaksi olisi vielä ollut yksi mahdollinen meno, mutta kun remontti lopeteltiin puoli 9 oli mielessä vain sauna ja sohva. Täältä sohvanpohjalta onkin nyt oikein leppoisaa kirjoitella tätä postausta. Tosiaan, remontissa tapahtui tänään taas paljonkin, mutta kohokohta oli ehdottomasti extrahuoneen lattian saaminen valmiiksi. Siis niin valmiiksi, että seuraava kerros on sitten jo sitä näkyvää pintaa. Meillä on tosiaan keskikerroksessa extrahuone. Kutsun sitä pikkuveljeni nimellä Antinhuoneeksi, sillä teiniaikanani täällä asuessamme pikkuveljen huonehan se oli. Nyt huonetta tehdään ajatuksella, että jonkin aikaa se on ylimääräinen huone, siis minun "luovuushuoneeni" johon saan tuoda öljyvärini, ompelukoneeni ja kaikki lanka- ja kangasvarastoni ja askarteluvärkkini. 

Kun lattiat vedettiin auki. Kuvat tosi rakeisia, kun olen laiskuuttani näpsinyt ne puhelimella enkä kameralla.

Extrahuone on jo nyt melkoinen aarrehuone, sillä extrahuoneen lattia purettiin jo kauan sitten ja sieltä eristämästä löytyi suurin kokoelma 60-luvun sanomalehtiä. Tänään lähtivät sitten "kyprokkilevyt seinistä ja niiden alta löytyi 7 kerrosta erilaisia tapetteja ja pinkopahvit ja sitten pinkopahvin alta seinään lyijykynällä hahmoteltu vuosiluku rakennusvuodelta ja piipun muuri (naapureilla seinän takana siinä kohtaa takka, joten heidän lämpönsä tulee muurista myös meille). Lattiaan lyötiin illalla lattialämmitysputkien päälle uusi levy, väliin kura ja sitten vielä toinen levy. Yön se saa kuivua, ja huomenna tavarat muista huoneista kannetaan tähän huoneeseen ja muutkin huoneet saavat saman lattiakäsittelyn. Tämän yhden lattian vuoksi alkoi taas tuntumaan siltä, että kyllä tästä valmista kohta vielä tulee. Huomenna jo suunnittelen taas tapetteja ja laminaatteja kun lisää lattioita seiniä valmistuu.

Uudet lattiat, paljaat seinät.

Ihaninta tässä on se, kun tajuaa että loputtomalta tuntunut purkaminen alkaa vihdoin olla ohi ja uutta tosiaan syntyy jo. Tästä vaiheesta mä tykkään.

Miksiköhän kakkonen on ruksattu yli?

Sellaista tänään. Ens kerralla vaikka sitten keittiön kuulumiset.

Mukavaa viikonloppua!

<3 Kiskis

Inspiraationkaipuuseen

Huoh ja hyvää iltaa.
Luvassa väsynyttä remonttiavautumista.

Täytyy sanoa että viime päivät, tai illat, kun remppaa on taas tehty suurella teholla, ovat olleet tosi raskaita. Henkäisen joka päivä syvään ja yritän olla tyytyväinen kun remonttimiehemme kolistelevat sisään yläkertaan. Pakko ajatella, että ihanaa kun joku jaksaa ja homma etenee. Mutta. Sitten on väsynyt mutta. Varsinkin nyt kun alla on aivan uusi ja voimia vievä työ, en ensimmäisenä hihku onnesta kun kuulen näiden miesten saapuvan. Ihan jo kahvin keittäminen ja kiikuttaminen herroille tuntuu raskaalta. Ja tietenkin silloin kun he ovat paikalla täytyy mennä myös itse remontoimaan. Ei haittaa vaikka ei ole ehtinyt syödä työpäivän jälkeen muruakaan tai istua hetkeä aloillaan, (puhumattakaan siitä että harrastaisi jotain muuta, kävisi salilla tai ruokakaupassa, haluaisi siivota asuinkerroksessa tai vaikka olisi ihan töissä) huono omatunto iskee varmasti jos ei mene tekemään sitä remonttia. Varsinkin kun ne ystävälliset ja omaa aikaansa uhraavat miehet on sitä tekemässä. 

Huoh.

Syvää hengitystä
 - ihanaa että remontti etenee ja ei asuta loppuelämäämme kellarissa.

Tänään tein työvaihetta joka päihitti kamaluudessaan jopa p*skaputkien kantamisen. Nimittäin yläkerran huoneen ylle kiipeäminen, siellä katonrajassa sahanpurun seassa möyriminen, vanhojen ja onneksi jäässä olevien valtavien ampiaispesien väistely ja vuosikymmeniä vanhojen eristevillalevyjen pakkaaminen säkkeihin ja vieminen ulos. Päällä kolme kerrosta vaatteita koska pakkanen, hengityssuojain ja suojahanskat koska lasivilla ja otsalamppu koska pimeä. Ja silti urakan jälkeen joka paikkaa kutisi ja silmiä ja kurkkua pisteli. Lisäksi olisi vain pienellä määrällä mielikuvistusta voinut kaiken sen purun sekaan kuvitella 50-luvulla piilotetun muumioituneen ruumiin tai miljoona rottaa ja lepakkoa. Yh. Yök. Toivon ettei mun ikinäikinäikinä enää tarvii kömpiä sinne piippuhyllylle. Keskiviikkona tulee onneksi imuriauto ja imee purut pois.

Koska tarina on tänään näin ankeaa, jaan teille tiedostojeni kätköistä ison kasan inspiraatiokuvia. 

Taas jaksaa kestää jokapäiväistä remonttia kun ajattelee, että kohta meidänkin koti näyttää näin kivalta.

kollaaseissa käytetyt kuvat on kopiotu osoitteesta houseandhome.com

Palataas taas!
<3 Kiskis

Elämän ja remontin uudet tuulet

Koska remontti on viime päivinä edennyt niin nopeaa tahtia etten pysy kameroineni mukana, yritän jaotella remonttipostauksia huoneittain ja vaiheittain ja siksi pihtaan remonttikuvia nyt vielä hetken.

Remontissahan on 2/3 koko kodistamme. Kesällä saatiin kellarikerros valmiiksi ja nyt asustellaan sitten täällä kellarissa ja remontissa on keskikerros jossa eteinen, keittiö, pikku-wc, olohuone, extrahuone ja rappukäytävä yläkertaan jossa makuuhuone, toinen wc ja kylmää vinttitilaa. Yläkerrassa siis myös remonttia tällä hetkellä ja tarkoituksena tehdä uusi isompi kylppäri pienen kakkosvessan tilalle ja valjastaa muutenkin kylmää vinttitilaa lisämakuuhuoneeksi.

Remontti on ollut viime viikot purkuvaiheessa, eli lähes kaikki mahdollinen lattia ja seinäpinta on revitty irti niin että huoneet on kaikki nyt pelkkää raakalautaa ja sahanpurua. Uuttakin pintaa on tosin jo pari päivää syntynyt, kun lattioita on laudoitettua uudestaan, lattialämmitysputkia asennettu ja lattioita levytetty. Myös keittiön yksi seinä on jo saanut uuden eristyksen ja levytyksen.

Vanhaa taloa purkaessa aina löytyy yllättyksiä, kivoja tai vähemmän kivoja. Kuvituksena tänään purun alkuvaiheessa räpsimiäni kuvia alta paljastuneista tapetti- ja lattiakuvioista ja 50-60-luvun sanomalehdistä joita pelastin ison pinon pois eristämästä lattioita.

Lupasin vielä kertoa teille hieman uudesta elämänvaiheestani. Kävi nimittäin niin että vuoden kestänyt sijaisuuteni unelmieni työpaikassa naapurikaupungissa loppui viikko sitten ja vaikka kyyneleitä asian takia vuodatinkin, aloitin intoa puhkuen uudessa työpaikassa kotikaupungissa maanantaina. Koska rakastan listoja, olen pohdiskellut kuluneen viikon tällaista listaa tästä muuttuneesta työtilanteestani.

Huonot puolet työpaikan vaihtumisessa:
- ei enää lapsia asiakaskunnassa
- jatko-opiskelu-unelmani kariutuivat
-  naapurikaupungissa harrastaminen muuttui vaikeammaksi
- myös satunnaiset shoppailukerrat naapurikaupungin paremmissa valikoimissa hankaloituivat
- vanhaan työpaikkaan jäi monta ihanaa työkaveria
- uudessa työpaikassa en ole omalla ammattinimikkeelläni, vaan mielestäni aliarvioivalla yleisnimikkeellä
- vuoden aikana vanhassa työpaikassa heränneet ajatukset työnkuvan kehittämisestä olivat turhia
- asiakaskunta on nyt omia kotikaupunkilaisiani, eli saatan törmäillä heihin myös arkena
- päivittäiset linja-autotorkut loppuivat
- ei enää työpaikkaruokalaa tai kanttiinia johon turvautua kun ei jaksa tehdä eväitä
- vanhan työpaikan pitkä perinne jäi taakse ja edessä on sekavaa uuden rakentamista
- olin vanhassa paikassa nuorin ja olen edelleen nuorin työntekijä
- lähes kaikki ystävät asuvat naapurikaupungissa ja nyt heidän treffailunsa vaikeutuu

Hyvät puolet työpaikan vaihtumisessa:
- Työmatkan voi taittaa kävellen ja se vie vain noin 15min.
-> Saa nukkua pidempään aamulla
-> iltapäivällä on tunti enemmän omaa-aikaa
-> ehtii harrastaa ja kotoilla enemmän - ja remontoida (myös blogilla on mahdollisuus vilkastua)
- naapurikaupungin murre ei enää tartu puheeseeni
- säästän ainakin 85€/kk matkakuluissa kun en tarvitse bussikorttia
- uusi työpaikka on kokonaisuudessaan niin alkutekijöissään että on mahdollisuus tehdä työpaikasta ja työnkuvasta omanlaisensa
- mahdollisuus vakinaisuuteen vuoden päästä
- vain kaksi työkaveria entisen 30 sijasta, ja molemmat vaikuttavat todella mukavilta
- kaikki työntekijät ovat uudessa työpaikassa samalla viivalla ihan uusina ko. paikassa
- uudessa työpaikassa pääsee oikeasti lähes ruohonjuuritasolle ja vaikutusmahdollisuutta asiakkaiden toimintakykyyn on enemmän kuin vanhassa työpaikassa
- kotikaupungin kuntosalijäsenyyteen sai tuntuvan alennuksen työnantajan puolesta
- vähemmän herkkuja kahvipöydässä kuin vanhassa työpaikassa -> vähemmän kertyviä kiloja
- ei kanttiinia suklaapatukka- ja berliininmunkkihuokutuksineen
- ruokakauppa työmatkan varrella
- asiakaskunta vaikuttaa tarpeeksi vaativalta, mutta myös todella mukavalta
- päivät menevät nopeasti kun tehtävää on paljon
- uudessa työssä pääsee todella käyttämään luovuutta
- uudessa työssä oppii hirveästi uutta kaikesta varsinaiseen ammatinkuvaan liittymättömästäkin
- kaikki aiemmat työkokemukseni ihan ensimmäisistä kesätyöpaikoista lähtien ovay tässä paikassa aivan varmasti tarpeen
- ammattinimikettäni arvostetaan ja on olemassa pieni mahdollisuus, että tulevaisuudessa saan työskennellä omalla ammattinimikkeellä

Miltäs kuulostaa? Noin äkkiseltään plussia on selvästi enemmän kuin miinuksia. Tulevaisuus varmasti paljastaa vielä enemmän molempia puolia. Olen innoissani. Työasioiden ajatteluksi meni nyt sunnuntaikin, mutta nyt lopetan ja siirryn remontin ja kodinhuollon osalta ajatuksista tekoihin.

Palataan taas!
Kiskis

Remontin väliaikatiedote

Kommentoija kyseli vanhassa blogissa kuvia rappukäytävästä ja tässähän näitä nyt on. En ollut kuvaillut rappuja, sillä siellä täällä on vielä pientä säätöä, mutta nyt kuitenkin iltahämärässä napsin pikaiset kuvat antamaan edes vähän osviittaa siitä mitä on tapahtunut. Rapuista vilahtaa alkuperäiskuvia vanhassa blogissa.

Effex-paneelia ja Tunto-maalia seinissä, Tunnon kanssa saman sävyistä perusmaalia rappujen pystypinnoilla ja nuo askelmat on ihanaa ja tosi painavaa akaasiapuulevyä. Appiukko kehitti tuohon seinäpanelointiin vielä tollaisen kivan pienen hyllynkin.

Nyt kun raput on esitelty saan samalla sujuvasti kerrottua muita remonttikuulumisia. Jotka ovat tosin valitettavan vähäisiä.

Remontissahan eletään tällä hetkellä sellaista odotusvaihetta. Turhauttavaa odotusvaihetta. Kuten ehkä keväämmällä mainostin, oli suunnitelmissa aloittaa kerroksien 2 ja 3 remontointi hyvissä ajoin alkusyksystä. Paino taivutuksella oli suunnitelmissa. Kuten arvata saattaa, on aikataulu venynyt ja paukkunut pitkin syksyä erinäisten kiireiden ja matkojen takia. Kahden kerroksen tyhjennysurakka, joka oikeasti hoituisi tehokkaasti parissakin päivässä, on nyt vienyt pari kuukautta, kun deadlinen siirtyessä aina pidemmälle on tavaraa paikkailtu ja siirrelty paikasta toiseen vain silloin tällöin. Jos oltaisi pysytty suunnitelmissa, pitäisi kodin jo alkaa näyttää valmiilta. Kuitenkaan vielä ei tosiaan ole aloitettu edes purkamaan. Sanoinko jo, että turhauttavaa?

No, turhautumisesta huolimatta ei auta kuin alistua odottamaan ja toteamaan kliseisesti, että tätä tämä elämä on; kiireitä ja suunnitelmanmuutoksia. Valoa pilkistää kuitenkin, sillä huomiseksi on taas aikaa varattuna tyhjennykseen nro. 513, jonka pitäisi olla lähes viimeinen tarvittava. Ehkä jo marraskuun alussa puretaan!

Kuvia on luonnoksissa odottamassa postauksia.

Siispä palataan taas kun inspiraatio niiden ympärille kirjoittamiseen iskee.

<3 Kiskis