Extrahuone: purkukuvia

Heippa jälleen. Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla ja tällä kertaa hieman poikkeuksellisissa merkeissä. En nimittäin tällä viikolla ole ehtinyt edes remonttihommiin kuin maanantaina ja tänään. Tiistai ja keskiviikko ovat perinteisesti kiireisiä päiviä, mutta muihin arkipäiviin onkin sitten mahtunut uusia paikkoja ja ihmisiä paljon. Maanantaina kävin tutustumassa uuteen kuntosaliini, torstaina treffasin kerran aiemmin näkemääni kollegaa kahvillassa ja eilen täräytettiin naistenpäiivän kunniaksi työporukalla päivän päätteeksi syömään ja siitähän matka taittuikin muutamaan itselleni vieraaseen kuppilaan ja juttua riitti sitten pikkutunneille asti. Hurjan sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut viikko mulla takana. Ja oikeesti tosi kiva, mutta myös hiukan tottumati raskas.

Tänään on sitten aamusta alkaen oltu tutun äärellä - remontissa. Illaksi olisi vielä ollut yksi mahdollinen meno, mutta kun remontti lopeteltiin puoli 9 oli mielessä vain sauna ja sohva. Täältä sohvanpohjalta onkin nyt oikein leppoisaa kirjoitella tätä postausta. Tosiaan, remontissa tapahtui tänään taas paljonkin, mutta kohokohta oli ehdottomasti extrahuoneen lattian saaminen valmiiksi. Siis niin valmiiksi, että seuraava kerros on sitten jo sitä näkyvää pintaa. Meillä on tosiaan keskikerroksessa extrahuone. Kutsun sitä pikkuveljeni nimellä Antinhuoneeksi, sillä teiniaikanani täällä asuessamme pikkuveljen huonehan se oli. Nyt huonetta tehdään ajatuksella, että jonkin aikaa se on ylimääräinen huone, siis minun "luovuushuoneeni" johon saan tuoda öljyvärini, ompelukoneeni ja kaikki lanka- ja kangasvarastoni ja askarteluvärkkini. 

Kun lattiat vedettiin auki. Kuvat tosi rakeisia, kun olen laiskuuttani näpsinyt ne puhelimella enkä kameralla.

Extrahuone on jo nyt melkoinen aarrehuone, sillä extrahuoneen lattia purettiin jo kauan sitten ja sieltä eristämästä löytyi suurin kokoelma 60-luvun sanomalehtiä. Tänään lähtivät sitten "kyprokkilevyt seinistä ja niiden alta löytyi 7 kerrosta erilaisia tapetteja ja pinkopahvit ja sitten pinkopahvin alta seinään lyijykynällä hahmoteltu vuosiluku rakennusvuodelta ja piipun muuri (naapureilla seinän takana siinä kohtaa takka, joten heidän lämpönsä tulee muurista myös meille). Lattiaan lyötiin illalla lattialämmitysputkien päälle uusi levy, väliin kura ja sitten vielä toinen levy. Yön se saa kuivua, ja huomenna tavarat muista huoneista kannetaan tähän huoneeseen ja muutkin huoneet saavat saman lattiakäsittelyn. Tämän yhden lattian vuoksi alkoi taas tuntumaan siltä, että kyllä tästä valmista kohta vielä tulee. Huomenna jo suunnittelen taas tapetteja ja laminaatteja kun lisää lattioita seiniä valmistuu.

Uudet lattiat, paljaat seinät.

Ihaninta tässä on se, kun tajuaa että loputtomalta tuntunut purkaminen alkaa vihdoin olla ohi ja uutta tosiaan syntyy jo. Tästä vaiheesta mä tykkään.

Miksiköhän kakkonen on ruksattu yli?

Sellaista tänään. Ens kerralla vaikka sitten keittiön kuulumiset.

Mukavaa viikonloppua!

<3 Kiskis