Muutama ajatus aiheesta remontti

Jep jep. Yllättävä aihe. Tästä aiheesta saa osansa kuka tahansa joka eksyy kanssani juttusille, sukulainen, ystävä, työkaveri, kampaaja tai vaikka työterveyslääkäri. Ja nyt ajattelin taas vaihteeksi jakaa ajatuksia tästä aiheesta täällä blogissa. Ja vihdoin myös kuvia, tällä kertaa eteisen vaiheista purun kautta tähän päivään. Tai siis eiliseen kun kuvia räpsin.

Vanhat eteiskaapit jotka hyvästelin kyynelsilmin

Ensimmäisinä lähtivät puolipaneelit ja muovimatto.

Eilen tuli mieleen, että talon kauppakirjojen kirjoittamisesta tuli aprillipäivänä kuluneeksi tasan kaksi vuotta. Kaksi vuotta talonomistusta takana ja remontista kaksi kerrosta vielä kesken. Ei ihan se remonttiaikataulu mitä kauppakirjoja tehdessä suunnittelin, mutta aikataulu kumminkin. Haaveissani olisin jo täksi pääsiäiseksi asetellut uudessa keittiössä ruokapöydälle rairuohot kasvamaan ja piilotellut suklaamunia ympäri uudistunutta kotia. Mutta nämä haaveet ovat siirtyneet ensi vuoteen. Kuten moni muukin asia.

Kuten varmaan (toivottavasti) moni muukin ensiremonttiaan aloitteleva, myöskään minulla ei ollut aivan selkeää näkemystä siitä, mitä kaikkea remontti tulisikaan sisältämään. Minä näin silmissäni vain vaihdetut tapetit ja kaakelit, avarretut tilat ja uudet lattiat ja hanat. En ymmärtänyt ollenkaan, mikä määrä työtä ja aikaa vaaditaan, jotta saadaan 60-vuotias talo revittyä niin perustuksilleen revittyä, että vihdoin voidaan asentaa myös uutta. Kaikki ne kerrostuneet tapettit, pinkopahvit, nupinneulat, mustuneet eristevillat ja pölyiset laudat jotka pitää repiä irti. Ja se sahanpurun määrä ja lapioidaan säkkeihin tai levitellään pitkin lattioita. 

Ja se, miten vanhoihin lyijytettyihin sähköjohtoihin kajotessa sähkömies sekä nauraa että kiroilee. Ja kun vanhoja viemäriputkia kannetaan ulos rappusissa ja alla kulkeva saa syliinsä sitä itseään. Kaikki ne remonttikahvit, -pullat, -pizzat ja -kebabit, joita pitää noutaa ja täydentää. Ja sitä jätesäkkien määrää ja kertoja, jotka isäni on käynyt tyhjentämässä kuorma-auton lavaa puujätteestä ja peräkärryjä kaikesta muusta jätteestä. Jep, kaikki tämä töiden ohessa, iltaisin, viikonloppuisin ja lomina. Eikä tässä edes kaikki, ja uutta tulevaa ei ole vielä edes lueteltu.

Myös oven takana oleva vessa purettiin kokonaan.

Mutta se "uusi tuleva" on sitä parhautta. Se, miten saa päättää tuleeko oviaukko tuohon vai tuohon ja minkä levyisenä (jos kantavat rakenteet antavat myöten) ja tuleeko olohuoneen kattoon yksi vai kaksi lamppupaikkaa. Se, kun valitaan maaleja, tapetteja, laattoja ja laminaatteja (ja ihan vähän jo katsellaan huonekalukirppareita ja sisustustavaraa sillä silmällä). Se, kun saa valita mihin tahtoo sähköpistokkeen ja valojen katkaisijan. Se on myös aika jännää, sillä nyt tuntuu, että mistä sitä voi jo etukäteen tietää mikä kohta on paras mahdollinen, siis käytännöllisin.

Parhautta ei ole se, että välillä kun on kaksi asujaa, on myös kaksi mielipidettä (remonttiapujen mielipiteistä nyt puhumattakaan). Toistaiseksi kuitenkin on isommilta riidoilta säästytty ja mielipiteiden vaihto on ollut lähinnä sanailua ja kaupantekoa. "Jos sä saat päättää ton kohdan, ni mä määrään sitten, että tää ja tää tehdään niinku mä haluun." On myös nieltävä aika kasa ylpeyttä ja siedettävä vanhempien ja (muka)viisaampien neuvoja. Naisena on totuttava että kahvinkeittovuoro lankeaa aina itselle, ja kun miehet tarttuvat "runkkarisahaan" itselle tarjotaan luutaa ja vasta kun ei ole miehiä avuksi kelpaa kantamaan kipsilevyjä. Ja ei, en ole täysin alistunut tähän vaan olen kyllä heilunut sorkkaraudan kanssa ja kantanut betonisäkkejä siinä missä muutkin.

Tilaa on nyt enemmän, mutta kyllä tuohon vielä vessa tulee.

Parhautta on kuitenkin myös tehdä tätä yhdessä. Tehdä jotain niin suurella innolla, että talo joka piti vain remontoida ja myydä, muuttuu kodiksi johon suunnitellaan jälkikasvua ja sukujuhlia. Vaikka välillä väsyttää niin että itkettää tai tunnelma remonttiapujen kanssa kiristyy eriävien aikataulujen tai huonon kommunikaation vuoksi, voi olla varma, että tämähän projekti viedään loppuun asti. Ja lopussa me tullaan katsomaan tätä tyytyväisenä ja pystyvänä unohtamaan kaikki takapakit. Nauramaan pikkukinoille ja ylpeilemään lihaskivulla. Rakastamaan tätä kotia.

Siis lisää kitinää ja intoilua remontista varmasti tulossa. Ihan yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti ja epäloogisesti kuin aiemminkin. Kyllä tämäkin remonttiblogi vielä muuttuu sisustusblogiksi. Kaksi vuotta keskeneräistä taloa, mutta kuitenkin kotia.

Palataan taas.

<3 Kiskis

Tällainen mä tänäänkin oon

Jälleen kerran kirjoitan blogiin siitä, kuinka päivälle kaavaillut suuret suunnitelmat muuttuvat hieman rennommiksi. Mulla oli suunnitelmana hoitaa töiden jälkeen juoksevia asioita kaupungilla ja kävellä illalla salille - pitkästä aikaa. No, nukuin pitkät päiväunet, heräsin keittämään appiukolle remonttikahvia (raukka raataa remontissa yksin tänään (Okei, okei, tarjouduin kyllä apuun mutta ei kuulemma tarvinnut)) ja palasin sohvalle ihmettelemään meniskö vaiko eikö menis - siis sinne salille. Tänään päätin että en mene. (Teko)syynä se, että polvet tuntuu olevan tulessa eilisen jumpan jälkeen ja penikat on kipeenä korollisista kengistä. Yritän lepyttää omaatuntoa ajattelemalla, että tänään jalat lepää niin ehkä huomenna voi mennä salille. 

Kun vaan laiskottaa voi edes koota blogiin uuden andthatswhoiam-kollaasiryöpyn. 

Tässä, olkaa siis hyvät, paloja minusta minun mielestäni.

Tulipa onnellinen olo kun listasi onnellisuuspainotteisia asioita.
Taidan olla edes vähän hyödyllinen tänään ja mennä tiskaamaan ja laittaa pyykkärin päälle.

Tsau!
<3 Kiskis

Sinertäviä unelmia

Kun influenssasta päästiin, tuli kellariin vierailulle noro. Ei kiva vieras, joka onneksi kohteli meitä hieman lempeämmin kuin olen kuullut sen pahimmillaan muita kohdelleen. Se siitä aiheesta. Sairaslomailun ajanvietteeksi ja pääsiäisen tuomasta keväästä innostuneena olen katsellut entistä värikkäämpiä sisustuskuvia. Ensimmäisenä esittelen teille sinertävät. Perinteinen sinivalkoinen sisustus ei ole mieleeni, mutta sinisien, turkoosien ja sinivihreiden sävyjen sekoittelu kiinnittää huomioni aina. Turkoosi ja petroli taitavat olla ikuisuuslemppareitani. 

Meillä on tosiaan aika neutraaleihin ja maanläheisiin sävyihin kallistuva maku, mutta yhden huoneen, extrahuoneen, jonka uudelleennimesin "luovuushuoneeksi", olen päättänyt sisustaa raikkaan värikkääksi. Katsotaan mitä siitä sitten tulee kun on sen aika.

Kuvat kollaaseihin on ryöstelty vähän sieltä täältä googlen kautta hakusanoilla spring, decor, colourful, room.

Huomenna on pitkien pyhien jälkeen taas arki. Mäkin pääsen pitkästä aikaa oikeesti töihin ja ihmistenilmoille kun tauditkin alkaa olla selätetty. Jibii!
<3 Kiskis

Lankalauantain maalauspuuhia

Toiset maalailee pääsiäisenä munia, minäpä kävin maalaamassa yhden seinän. Tällä kertaa vieläpä seinän, joka ei ole oman remppakodin seinä ollenkaan. Puolustuksekseni on sanottava, että olin eiliseen asti autuaan tietämätön tästä minulle suunnitellusta nakista. 

Eilen se nakki kuitenkin napsahti ja mieskultani sai mut suostuteltua sotkemaan näppini (kirjaimellisesti) projektiin josta olin ajatellut pysytellä mahdollisimman kaukana. Tässä parisuhteessa olen tosin ennenkin huomannut, että päädyn usein yllättäviin tilanteisiin liittyen miehen työhön tai sukuun - yleensä molempiin. Ja niinpä löysin itseni heräämästä pääsiäislauantaiaamuna klo 8 ja kohta jo huiskimasta vanhasta lakanasta revityllä rätillä maalia seinään miehen työpaikalla seuranani lähes tuntematon (ehkä kerran vuosi sitten tapaamani) konkari-remonttimies.

Tämä konkari oli tehnyt hommani helpoksi; välineet oli valmiina, maali haettuna, seinä pohjamaalattuna ja lattia sekä saumat asiallisesti maalarinteipillä ja pahvilla suojattuna. Mun hommaksi jäi tosiaan vaan sen koristemaalin lätkiminen lakanarätillä tuohon niin kauniin vaaleaksi maalattuun seinään. Melkeen olisi tehnyt mieli jättää seinä sellaiseksi puhtaan vaaleaksi, mutta kun tilaaja halusi elävän ruskean pinnan niin sitähän sitten sai.

Aamulla aloitin, iltapäivällä lopetin ja tällainen siitä sitten tuli. Konkari telaili muihin pintoihin mukavan vaaleaa beigeä siististi ja rauhallisesti ja mä olin kyynärpäitä myöten ruskeissa maaliroiskeissa ja vanha vaaleanpunainen kissapussilakana muuttui kasaksi ruskeita kangasmöykkyjä.

Tulipahan jotain tehtyä tänäänkin. Ja itseasiassa olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ja sekös on hyvä, sillä mulla on kutina että tuon seinän tulen ohittamaan vielä monenmonta kertaa. Toivottavasti myös muut seinän päivittäisohittajat tykkää.

Leppoisaa pääsiäisen jatkoa. Ensi pääsiäisenä maalaan niitä munia ekaan oman kodin pääsiäiseen.

<3: Kiskis

Tämän kevään kukat

Mulla ei ole tänään juurikaan mitään asiaa. Oli vaan tultava laittamaan tänne nämä kuvat. Tänään olen vihdoin päässyt haistelemaan kevään tuloa jo lähes jäättömille kaduille. Ja nämä ihanuudet huomasin kotitalon aurinkokyljellä kotiutuessani töistä.

Tänään tuntuu keväältä.

Myös suklaamunat on hyviä.

Heippa!

Tapettiunelmia

Hei taas. Mies palasi tänään töihin puolikuntoisena, kun taas minä raahustin sinne työterkkariin ja sain naamalleni hengityssuojaimen ja käteeni sairaslomatodistuksen vielä kahdeksi päiväksi. Toipilaana olen siis koittanut kuluttaa päiväni jotenkin, eli roikkunut netissä ihastelemassa tapetteja ja sisustuskuvia.

Tässä ei nyt kuitenkaan ole kuvia netistä, vaan kuvia sisustusliikkeen tapettikirjoista joita kävin jo yli kuukausi sitten ihailemassa. Sain luvan kuvailla kännykällä lemppareitani talteen ja tietenkin tahdon jakaa kuvia täälläkin.

Ensimmäisessä kollaasissa on ehdoton unelmatapettini. Nimittäin tuo The Ceylon collectionin kuluneen näköinen köynnöskuviotapetti. Tämän tapetin olen suunnitellut makuuhuoneeseen. Se on i-ha-na. 

The Ceyloniin kuuluvasta laivapostikorttitapetista nappasin kuvat ihan vaan meriaiheisista asioista pitävää miekkosta varten. Se voisi olla ihan vinkeä vaikka eteiseen, mutta todennäköisesti päädymme johonkin hillitympään.

Käytiin myöhemmin ohimennen miehen kanssa katsomassa näitä tapetteja kaksistaan. Hän ihastui (kuten arvasin) tuohon karttatapettiin, joka kyllä on tosi hieno. Sekin on The Ceylonista.

Lisäksi nappailin kuvia hieman villimmistä kuvioista. Sandbergin vintagetyyliset asusteet tai Yorkin avaimet voisi sopia myös eteiseen, mutta jälleen ollaan ehkä sittenkin liian kaukana siitä yksinkertaisuudesta mistä me eniten tykätään. Yorkin kapustat ja haarukatkaan tuskin pääsevät meidän keittiön seinälle vaikka tapetti vinkeä onkin.

 Sitten onkin nämä, jotka melko vakiona miellyttää mun silmää, nimittäin erilaiset köynnökset ja lehdet hyvin neutraaleissa väreissä. Ylärivillä olevien valmistajaa en enää muista ja muistilappu on hukkunut johonkin. Alarivin pienikuvioinen on Sandbergin tapetti ja isokuvioinen on Marimekkoa. Mies ei oikein lämmennyt näistä millekään, mutta mä vähän luulen että se ei vaan tajua sitä kokonaisuutta. Tosin ei nämä nyt monen viikon tuijotuksen jälkeen munkaan lemppareita ole.

 Tapettihaaveita on varmasti tiedossa vielä lisää. Kunhan talo alkaa valmistua on tapetoitavia huoneita enemmän kuin juuri nyt pystyn sisäistämään. Mutta onneksi (se kuuluisa kultareunus sille pilvelle) siihen että ollaan tapetointivaiheessa on vielä pitkä matka. Taidankin hyödyntää nämä viimeiset sairaslomapäivät piirtelemällä sisustussuunnitelmia.

Palataan siis taas.
<3 Kiskis

Kevät on saapunut

..hitaasti ja ehkä huomaamattomasti, mutta varmasti. Mukanaan pöpöjä ja aurinkoa.

Piti oikeen tarkistaa että koskas sitä on viimeksi tullut kirjoiteltua ja onhan tuosta jo kulunut viikko jos toinenkin. Edellinen viikko meni vauhdilla hienoissa uusissa asioissa ja ehdinkin jo ajatella kuinka kivaa elämä onkaan kun välillä tapahtuu paljon uutta ja mukavaa. No, joskus tulee sitten se aika kun täytyy hidastaa ja nyt se tuli sitten menneellä viikolla influenssan muodossa. Yökylä ystävän luona perjantai-lauantaiyönä ja ystävän miehen korkea kuume lauantaina ei luvannut hyvää, mutta hyvillä mielin meni lauantai ihanassa säässä ja seurassa Ellivuorella ja sunnuntai Naantalissa supertreeneissä hikoillen. Mun mies kuumeili jo maanantaista, mä parin päivän köhimisen jälkeen keskiviikosta lähtien. Ja voi kuulkaa minkälainen on tauti ollutkaan. Pelkkää tärinää, vilunvärinää, hikoilua, kipua ja köhinää monta päivää. Eilen oli kuume vihdoin alle 38° ja tänään olo on aiempaan nähden ollut melko hyvä.

Mutta ei ole mennyt tämäkään pariskuntasairastaminen hukkaan. Kun ei ole muuta jaksanut kun makuuasennossa yrittää pitää silmiä auki, on ollut hyvä esimerkiksi suunnitella ja haaveilla kesälomamatkasta. Myös tervehdyttyä tapahtuva siivouspäivä on nyt suunniteltu, sillä pakkopysähtyminen omaan kellarikotiin on myös pakottanut huomaamaan pölyrätin tarpeessa olevat hyllyt ja imuria kaipaavan sängynalusen. Taisimme myös tehdä eräälle varhaisteinille hyvän kulttuuriteon, kun miehelle syntymäpäivälahjaksi ostamani Cirque du Soleil-näytöksen liput vaihtuvat hänen syntymäpäivälahjakseen. Remontti on tietysti ollut poissa laskuista meidän osalta, mutta onneksi rakas isäni on jaksanut käydä sitä yksin edistämässä. 

Joten eipä tässä hätäillä, vaikka kyllä alkaa tämä makoilu jo pääkopalle riittää ja kovasti ajattelin että tiistaina jo voisin olla työkuntoinen. Huomenna siis marssinkin (lue: raahustan yskivänä ja tärisevänä) työterveyshuoltoon saamaan jonkunsortin todistusta ettei tarvitsisi tiistaina mennä köhimään jumppasalin etuosaan vaikka päivätyöhön jo pääsisikin palaaman. Tosin, hyvin alkaneen kuntosaliharrastuksenkin pariinkin olisi jo kova hinku..

Kovasti toivon, että tämän sairastelun aikana olisi ulkona jo puhjennut kevät (ei siltä tuntunut pakkasen puolesta kun tänään vein pakon sanelemana roskiksen ulos). Huomasin nimittäin tänään ulos kurkistellessani että meidän ikkunan alla on krookus alkanut kukkia, ja se jos mikä on kevään merkki. Se oli yksi ainoa sinertävä krookus eikä vielä nuppujakaan keltaisissa, mutta kuitenkin varma jokavuotinen keväänmerkki mulle. En uskaltautunut ulos tätä kuvailemaan, mutta innostuin kaivamaan viime vuonna nappaamani kevätkukkakuvat tiedostoista. Nämä kuvat on räpsitty 13.3. viime vuonna. Että jäljessä ollaan, mutta matkalla kuitenkin.

Tervetuloa kevät, jahka taudista pääsen tulen sinua ihailemaan. Menkää te terveet jo!

<3 Kiskis